perjantai 15. toukokuuta 2015
To find your strength
Kuinka moni meistä voi myöntää, että joskus pelottaa rajata omaa jaksamista? "Että pitää nyt tehdä kun on pakko"?
Meitä Suomalaisia kehutaan sisukkaiksi, mikä on valtavan hieno asia. Mutta niinkuin kaikessa, on olemassa ääripäät. On olemassa sisukkuutta, joka voi satuttaa meitä.
Kiltteys on aatteena hieno, mutta jos sitä tarkastellaan yksityiskohtaisemmin, on olemassa myös kiltteyttä, joka ilmenee suorittamisena. "Minun täytyy, on pakko" on hyvin kiltin suuhun sopivia termejä, jotka ajavat ihmisen painamaan yhä kovemmin, nielemään sanan "EI" ja jakamaan kaikille haluaville joka ikisen rippeen voimavarojen säiliöstä.
Mistä kiltteys sitten nousee? Uskoisin, että kiltti haluaa vain saada kaikki tyytyväisiksi. Hän haluaa olla mahdollisimman neutraali, hyväksyttävä ja mukava, sellainen jota ei helposti vihata tai sätitä. Voi kiltteys olla myös suuri väärinkäsitys; Että tekemällä enemmän ja nielemällä kaiken saa eniten kiitosta. Jotkut kristitytkin uskovat että täytyy olla heittopussi, jota saa heitellä, eikä saa sanoa vastaan. Harva sattuu huomaamaan kipua kiltteyden takana; mistä johtuu, että minä/joku läheltäni painaa vain menemään veri suussa? Jokatapauksessa, kiltille on helppo kaataa kaikki ylimääräinen. Eikä vastaväitteitä juuri kuule.
Kiltteyden voi oppia tunnistamaan itsessä ja muissa. On hyvä tuntea ihminen lähelläsi. Avoimuus on mahtava avain tässä asiassa. Mutta kaikista tärkeintä on oppia tuntemaan omat rajat, ymmärtää tietämään kuka minä olen ja miten minua saa kohdella. Miten minä kohtelen itseäni? Jumala on asettanut meihin rajat ja ne rajat on tehty tarkoitusta varten. Ei ole kenellekkään hyödyllistä kuluttaa toista tai itseään loppuun. Usein siitä seuraa vain burnout. Burnout on totaalinen pysähtyminen; Se tapahtuu usein liian kiltille. Burnout tarkoittaa voimien loppumista, henkisesti ja fyysisesti.
Vuosi on kulunut siitä kun minä paloin loppuun. Se tapahtui yllättäen enkä tiennyt, mistä oli kyse. Nyt tiedän. Pelkäsin jääväni yksin. Pelkäsin, etten kelpaa. Minut oli pienenä hyljätty koulukiusattuna. Pelkäsin, etten saa enää mahdollisuutta jos lepään edes hetken tai sanon johonkin "EI". En uskaltanut päästää omaa ääntäni kenenkään tietoon. Siksi haluan vain kertoa sinulle, joka mietit tätä asiaa, että voit aina yrittää pysäyttää oman ja toisen väsymyskierteen. On myös tärkeää puhua jaksamisesta läheisten ihmisten kanssa.
Jokainen meistä on arvokas, vaikka ei tehtäisi mitään! Koska meidän arvo ei perustu tämän maailman menestykseen, vaan Jumalan suvereeniin rakkauteen, joka rakastaa meitä juuri sellaisena kuin me olemme. Jumala ei halua meidän nielevän sanojamme vaan haluaa opettaa meitä kunnioittamaan itseä ja toisia.
Meidän vahvuus tarkoittaa myös sitä "EI" sanan sanomista. Joillekkin tuo sana on kuin mörkö, mutta uskon, että se on elintärkeä osa jokapäiväistä elämää. Meidän vahvuus on se, että saadaan olla aidosti väsyneitä ja heikkoja jos näin on. Puhua sydämeltä sydämelle. Kannatella ja hoitaa toisiamme. Ja etenkin itseämme.
Ohessa video liittyen tekstiin
<3 llä Heidi
https://m.youtube.com/watch?v=9YpluZN1Yks
https://m.youtube.com/watch?v=9YpluZN1Yks
keskiviikko 6. toukokuuta 2015
Sinun tarinasi on kaunis
“Hetken vielä tämä puoli maailmaa,
Hetken vielä nukkuu yötä valkeaa
Sä mietit kuinka mikään satuttaa voi niin,
Parhaat vuotes kaikki
maahan poljettiin “
Minusta on äärettömän
lohdullista, että elämän ei kuulukaan olla tasaista onnistumisten ja läpimurtojen
voittokulkua. Elämän kuuluu olla totta. Ja toden totta joskus meidän arvokkaita
vuosia tallataan ja ryvetetään maan mutia myöten. Joskus me teemme vääriä
valintoja, joskus emme voi paljoakaan vaikuttaa siihen, mitä meille tapahtuu.
Lohduttavaa on että Jumala on yhtä armollinen läpi koko meidän elämämme. Hänen
armonsa tai rakkautensa meitä kohtaan ei hälvene tai katoa, koska se on ainoa
asia tässä maailmassa, joka pysyy.
Jos olet kohdannut
elämässäsi paikan, jossa auringonvalo ei tunnu ylettyvän sinuun ja tuntuu, kuin
koko maailma olisi täynnä suuria kipeitä kysymyksiä, joihin ei löydy vastausta,
tiedä, että sinun pimeydessäsi on paljon viisautta ja paljon valoa. Katri
Helena on sanonut ”Kiitä kaikista elämän myrskyistä, jokainen niistä antaa
tilaisuuden ymmärtää laajemmin”. Ymmärrys saa meidät liikkeelle pitämään
huolta, itsestä ja muista. Meidän yhteiskunnassamme kulutetaan ahkerasti
ihmisvoimia ja välillä tuntuu, että kontrolli omaan elämään on haastavaa pitää
omissa käsissä.
Onko sinun maailmasi poljettu
maahan? Kaikki sorrettu ympäriltäsi? Ole turvallisin mielin. Kipusi muuttuu
uskomattoman paljon kauniimmaksi kuin miten sen näet. Sinun tarinasi on kaunis.
“Ja
sä oot kaunis vaikket enää tunne niin,
Ne
vaikka veivät sulta uskon ihmisiin”
Olipa
kerran lapsi, joka sai lähes päivittäin kuulla olevansa jollain tavalla
virheellinen. Hän sai saman ikäisiltä kavereiltaan kylmiä katseita ja sai
kuulla juoruilua selän takana. Lapsi hiljeni joka kerran ja otti iskut vastaan,
nieli kivun ja painoi sen yhä syvemmälle. Pian hän alkoi uskoa, ettei hän
kelvannut sellaisena, kuin hän oli. Hänen sanansa, tekonsa ja persoonansa ei
riittänyt millään, koska hän tuli torjutuksi kerta toisensa jälkeen. Pian hän
pelkäsi ihmisiä, asioita, tilanteita.
Voisiko
yksi pieni pilapuhelu muuttaa elämän? Jos sinulle kerrottaisiin että Jumala loi
sinut, koska näytät niin rumalta? Lapsi tarkastelee sanoja ymmärtämättömin mielin, syvä suru sisimmässään. Vuosien jälkeen siitä mitä lapselle
puhuttiin, tuli hänen totuutensa.
Nyt
lapsi on jo aikuinen. Hän on joutunut opettelemaan uudelleen, kuka hän todella
on. Ja edelleen on ollut hetkiä, kun oma ääni vaimentuu muiden äänien alle. Hän ei enää osaa oikein kunnioittaa omaa sisintään, jaksamistaan, kauneuttaan. Hän
on joutunut kulkemaan laaksoon, jossa valoa ei näy ja Jumala tuntuu joskus
olevan valovuosien päässä. Mutta tuon laakson päässä on totuus, joka tulee
täyttämään tuon jo kasvaneen lapsen mielen jonain päivänä. Ja se totuus on,
että hän on kaikkea muuta kuin mitä hänelle on puhuttu; Jumala loi hänet, koska hän on kaunis ja ihanasti
tehty ja muovattu. Hänellä on tarkoitus ja merkitys, hän on täynnä lahjoja!
Välillä valo pilkahtaa pimeyteen ja kehottaa jatkamaan matkaa. Se on sen
arvoista! Jumala palauttaa meidän uskomme ennen kaikkea Häneen, jos me annamme
Hänelle mahdollisuuden ja vapauden kuljettaa minne ikinä Isän rakastava sydän tietää
parhaaksi. Isä myös palauttaa uskon tulevaisuuteen ja siihen mikä on todella
kaunista.
Rakastetaan
ja kannatellaan toisiamme...ja kuunnellaan sisintämme <3
-Heidi
Lainasanat ovat Juha Tapion kappaleesta Kelpaat kelle vaan <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)